Post by sarvijaakko on Aug 30, 2012 9:45:02 GMT 2
Vuosisatoja sitten sudet eivät suinkaan olleet maailman valtiaita, vaan maata hallitsivat ihmiset. Tuohon aikaan sudetkin olivat ihan tavallisia susia, eikä taikuutta tai mitään sen ihmellisempää osattu ollenkaan. Susia ja muita villejä koiraeläimiä metsästettiin ahkerasti ja näytti siltä, että villit koiraeläimet olivat tulleet tiensä päähän. Siinä missä susien elämä rappeutui, ihmisten kulttuuri kukoisti, eikä kukaan ei osannut odottaa sitä, mitä tulevaisuudessa tulisi tapahtumaan.
Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Lähihistorian vuosina oudot kulkutaudit levisivät nopeasti ihmisten keskuudessa, eikä tauteihin ollut parannuskeinoa. Kansoja hävisi silmänräpäyksessä ja ihmiset olivat paniikissa. Sairaudet eivät kuitenkaan ylettäneet kauimpiin suuriin saariin, jolloinka ihmiset tarttuivat viimeiseen oljenkorteen ja pakenivat tauteja kaukaisille saarille, jättäen kaiken taakseen.
Ihmisten aika oli ohi.
Tällä välin susien keskuudessa huomattiin tapahtuvan outoja asioita. Yhtäkkiä nuoret pienet pennut osasivat yliluonnollisia kykyjä. Vanhemmat sudet olivat ymmällään, eivätkä tienneet mistä moinen johtui. Kun pennut kasvoivat, he opettivat taitojaan muillekkin, jolloinka yhä useampi ja useampi pystyi taikomaan ja muuntautumaan joksikin eläimeksi. Sudet pitivät tätä luontoäidin antamana lahjana.
Koiraeläinten keskuudessa alettiin huomata outoja asioita. Yhä useampi syntynyt susi, koira tai mikä tahansa muu koiraeläin syntyi hieman erilaisena. Aluksi se oli pientä eroavaisuutta muihin pentuihin nähden, yksi pennuista saattoi olla kooltaan kookkaampi tai reilusti pienempi, mutta sitten pentuihin alkoi tulla outoja värejä. Eikä se loppunut siihen.
Pennuissa alkoi ilmestymään mutaatiota. Heidän ulkonäkönsä saattoi muuttua täysin ja he osasivat mitä ihmeellisempiä kykyjä. Näitä erilaisia koiraeläimiä syrjittiin kovasti, sillä niiden uskottiin olevan kirottuja oudon turkinvärin ja outojen kykyjensä takia. Taikuutta ja muodonmuutosta sen sijaan pidettiin ylpeyden aiheena eikä niitä haluttu sekoittaa mutaatioon.
Vasta jokunen vuosi taaksepäin eräs taikova, mutta hieman sairaalloinen susi narttu törmäsi komeaan muodonmuuttaja urokseen ja he rakastuivat toisiinsa. He perustivat perheen, saaden kaksi poikasta. Poikaset olivat terveitä ja reippaita. Pian huomattiin, että toinen pentu kykeni taikomaan, eikä aikaakaan kun toinen pennuista osasi muuttaa muotoaan. Vanhemmat olivat ylpeitä pojistaan ja opettivat heille kaiken mitä he itse osasivat. Jostain syystä muotoaanmuuttava sudenpoikanen ei kyennyt taikomiseen, eikä taikova pentu muodonmuutokseen.
Pennut kuitenkin kasvoivat hurjapäiksi ja monesti he tykkäsivät vaellella kaukana pesästään. Eräänä kohtalokkaana iltana pennut eivät kuitenkaan tulleet takaisin pesälle, jolloinka heidän isänsä ja emonsa lähtivät etsimään kahta pientä pentuaan. Vanhempi veli oli saanut idean mennä joelle kaatamaan puu taikuudellaan ja nuorempi veli oli tuosta innoissaan kannustanut veljeään näyttämään kykynsä.
Yhtäkkiä emon ja poikasten isän tielle saapui joukko verenhimoisia susia, jotka hyökkäsivät armotta kimppuun ja tappoivat molemmat aikuiset sudet. Tällä välin pennut olivat kuulleet huutoja ja juoksivat paikalle, mutta liian myöhään. Heidän vanhempansa makasivat verissäpäin ja kuolleina maassa, eikä hyökkääjistä näkynyt jälkeäkään.
Pennut syyttivät asiasta toisiaan ja heidän välinsä meni poikki. Vanhempi pennuista, Damon-nimeltään, hääti veljensä pois alueelta ja siitä päivästä lähtien veljekset ovat olleet riidoissa keskenään.
Damon vihasi veljeään Ashoraa niin kovasti, että tämä hääti kaikki muodonmuuttaja sudet pois alueeltaan ja perusti oman lauman, johon tämä hyväksyi vain taikuuteen soveltuvia susia. Laumasta tuli nimeltään Karak.
Ashora perusti myös oman lauman, nimeltään Lakota, johon tämä hyväksyi vain muodonmuuttajia.
Laaksoon virtasi myös muita koiraeläimiä, joista suurin osa oli mutantteja. Näitä ei kumpikaan veljeksistä hyväksynyt laumaansa, joten mutantit vaeltelevat yhä vailla päämäärää Karakien ja Lakotan alueilla.
Molemmat laumat taistelivat reviireistä ja monta henkeä menetettiin, mikä vain lisäsi veljesten vihaa toisiaan kohtaan. Enää kyseessä ei ollut se, kumman vika oli vanhempien kuolema, vaan nyt taisteltiin siitä, kumman lauma sai paremmat oltavat..
Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Lähihistorian vuosina oudot kulkutaudit levisivät nopeasti ihmisten keskuudessa, eikä tauteihin ollut parannuskeinoa. Kansoja hävisi silmänräpäyksessä ja ihmiset olivat paniikissa. Sairaudet eivät kuitenkaan ylettäneet kauimpiin suuriin saariin, jolloinka ihmiset tarttuivat viimeiseen oljenkorteen ja pakenivat tauteja kaukaisille saarille, jättäen kaiken taakseen.
Ihmisten aika oli ohi.
Tällä välin susien keskuudessa huomattiin tapahtuvan outoja asioita. Yhtäkkiä nuoret pienet pennut osasivat yliluonnollisia kykyjä. Vanhemmat sudet olivat ymmällään, eivätkä tienneet mistä moinen johtui. Kun pennut kasvoivat, he opettivat taitojaan muillekkin, jolloinka yhä useampi ja useampi pystyi taikomaan ja muuntautumaan joksikin eläimeksi. Sudet pitivät tätä luontoäidin antamana lahjana.
Koiraeläinten keskuudessa alettiin huomata outoja asioita. Yhä useampi syntynyt susi, koira tai mikä tahansa muu koiraeläin syntyi hieman erilaisena. Aluksi se oli pientä eroavaisuutta muihin pentuihin nähden, yksi pennuista saattoi olla kooltaan kookkaampi tai reilusti pienempi, mutta sitten pentuihin alkoi tulla outoja värejä. Eikä se loppunut siihen.
Pennuissa alkoi ilmestymään mutaatiota. Heidän ulkonäkönsä saattoi muuttua täysin ja he osasivat mitä ihmeellisempiä kykyjä. Näitä erilaisia koiraeläimiä syrjittiin kovasti, sillä niiden uskottiin olevan kirottuja oudon turkinvärin ja outojen kykyjensä takia. Taikuutta ja muodonmuutosta sen sijaan pidettiin ylpeyden aiheena eikä niitä haluttu sekoittaa mutaatioon.
Vasta jokunen vuosi taaksepäin eräs taikova, mutta hieman sairaalloinen susi narttu törmäsi komeaan muodonmuuttaja urokseen ja he rakastuivat toisiinsa. He perustivat perheen, saaden kaksi poikasta. Poikaset olivat terveitä ja reippaita. Pian huomattiin, että toinen pentu kykeni taikomaan, eikä aikaakaan kun toinen pennuista osasi muuttaa muotoaan. Vanhemmat olivat ylpeitä pojistaan ja opettivat heille kaiken mitä he itse osasivat. Jostain syystä muotoaanmuuttava sudenpoikanen ei kyennyt taikomiseen, eikä taikova pentu muodonmuutokseen.
Pennut kuitenkin kasvoivat hurjapäiksi ja monesti he tykkäsivät vaellella kaukana pesästään. Eräänä kohtalokkaana iltana pennut eivät kuitenkaan tulleet takaisin pesälle, jolloinka heidän isänsä ja emonsa lähtivät etsimään kahta pientä pentuaan. Vanhempi veli oli saanut idean mennä joelle kaatamaan puu taikuudellaan ja nuorempi veli oli tuosta innoissaan kannustanut veljeään näyttämään kykynsä.
Yhtäkkiä emon ja poikasten isän tielle saapui joukko verenhimoisia susia, jotka hyökkäsivät armotta kimppuun ja tappoivat molemmat aikuiset sudet. Tällä välin pennut olivat kuulleet huutoja ja juoksivat paikalle, mutta liian myöhään. Heidän vanhempansa makasivat verissäpäin ja kuolleina maassa, eikä hyökkääjistä näkynyt jälkeäkään.
Pennut syyttivät asiasta toisiaan ja heidän välinsä meni poikki. Vanhempi pennuista, Damon-nimeltään, hääti veljensä pois alueelta ja siitä päivästä lähtien veljekset ovat olleet riidoissa keskenään.
Damon vihasi veljeään Ashoraa niin kovasti, että tämä hääti kaikki muodonmuuttaja sudet pois alueeltaan ja perusti oman lauman, johon tämä hyväksyi vain taikuuteen soveltuvia susia. Laumasta tuli nimeltään Karak.
Ashora perusti myös oman lauman, nimeltään Lakota, johon tämä hyväksyi vain muodonmuuttajia.
Laaksoon virtasi myös muita koiraeläimiä, joista suurin osa oli mutantteja. Näitä ei kumpikaan veljeksistä hyväksynyt laumaansa, joten mutantit vaeltelevat yhä vailla päämäärää Karakien ja Lakotan alueilla.
Molemmat laumat taistelivat reviireistä ja monta henkeä menetettiin, mikä vain lisäsi veljesten vihaa toisiaan kohtaan. Enää kyseessä ei ollut se, kumman vika oli vanhempien kuolema, vaan nyt taisteltiin siitä, kumman lauma sai paremmat oltavat..